Kristiina Uusitalo

Taiteilijasta

Ympäröivä luonto kannattelee meitä, se katsoo minua kuin äidin silmin. Se parantaa ja ravitsee meitä. Olemme siitä täysin riippuvaisia.
Kaikki muu mitä uskomme tarvitsevamme on jotenkin korvattavissa. Lepo, ravinto ja puhdas vesi ovat välttämättömät.

Maailma on täynnä voimaa ja pakahduttavaa kauneutta – ja kauhua. Pelkoa ja surua menetyksestä. Tietoisuus arvokkaimman omaisuutemme tuhoutumisesta on tullut osaksi maalausteni kuvastoa.

Maalaus on kuva sen näkemisestä mitä ei voi nähdä. Koetan tehdä näkyväksi sen minkä tunnen todelliseksi. Ympäristömme muuttuu niin nopeasti että vain menneen ja tulevan kaksoisvalotus voi jotenkin vastata kokemustamme siitä