Paperi, muste, leikatut valokuvat sekä lehtikuvat, karkkipaperit ja muu löytömateriaali muodostavat puffetin Niina Lehtonen Braunin (s.1975) hersyvälle käsialalle. Hänen töissään ihmisten elämän kirjo kiteytyy poeettisiin kuviin ja lyhyisiin lausahduksiin. Lehtonen Braunin monitulkintainen kuvakieli istuu monien feminismin kaltaisten suurten teemojen alle, mutta samaan aikaan omia aiheita hänelle ovat esimerkiksi sukupolvet, menetykset ja rakkaus. ”Minulla on jossain mieleni pohjalla kaikki teemat ja kaikki paperisilppu, värimaailmat ja kuvan kappaleet, mitä minusta ja työhuoneeltani löytyy. Valitsen sieltä, mikä sinä päivänä puhuttelee,” kuvailee hän työtään.
