Aloin maalata horisonttia v. 2025 keväällä. Mietin löytöretkeilijöitä merellä, kuinka he katsovat horisonttia ja odottavat, että siellä näkyy jotain.
Meren äärellä oleminen on hienoa, koska voi katsoa kauas. Sieltä myös pääsisi vaikka maailman ääriin. Meren horisontti on niin kaukana, että se on myös pelottavaa, siihen liittyy yksinäisyys, äärettömyys, kuoleman kohtaaminen, pelko ja myös turvallisuus.
Tutkin värien luomia mielikuvia, eri sekoituksia ja uusia yhdistelmiä. Minua kiinnostaa pinta ja reunat, joskus rosoisuus joskus siloisuus. Tutkin maalaamista ja sitä miten maalauksesta tulee itsenäinen. Sattuma ja intuitio saavat olla läsnä.
