Saija Kivikangas
Taiteilijasta
Maalaus itsessään on minulle juuri tätä kaikkea. Se ongelmien asettamista ja/tai ilmenemistä ja niiden ratkaisua. Se on tapa nähdä, kokea ja huomioida jotakin, mitä en muuten näkisi, kokisi tai huomioisi. Se on rajojen luomista ja niiden purkamista. Jonkinlaista ihmisyyden ytimen tavoittelua. Maalaus on itsensä kohtaamista, filosofiaa ja runoutta. Se on monitasoista näkemisen näkemistä. Maalaus on epälineaarinen tila - poikkeuksellinen ja kiinnostava jo siksi. Kuin maalaukset taistelisivat “kaikki mulle heti” -kulttuuria vastaan. Maalauksen tekeminen ja sen katsominen on parhaassa tapauksessa kuin pyhä toimitus. Se mitä pyhässä toimituksessa tapahtuu on hankala