Kirsi Jaakkolan (1977) taide on vahvasti kiinni arjen kysymyksissä. Arjen käsitteen hahmottaminen liukuu henkilökohtaisen kokemuspiirin läpi ja yhdistyy teoksissa erityisesti sodan, sotavankeuden, pakolaisuuden ja ääniympäristön teemoihin. Monissa teoksissa kuva-aiheet liittyvät kasveihin, rakennettuun tai luonnonmaisemaan. Teokset muotoutuvat usein valokuvaa, maalausta, eri esineitä ja ääntä yhdistäviksi installaatioiksi. Yksittäisetkin teokset ovat hänen tuotannossaan usein laajempaa teossarjaa tai aihekokonaisuutta ja teossarjat laajenevat yleensä vuosien ajan.
