Nobody Came but the Birds

Kuvataiteilijana Mari Pihlajakoskea kiinnostaa nyky-yhteiskunnan ja sen asukkaiden haavoittuvaisuus ja rikkinäisyys. Pihlajakoski haluaa, että taiteella on jotain sanottavaa. Sanottava voi ilmentyä heijasteena makroympäristöstä mikroympäristöön, yhteiskunnasta yksilön elämään ja toimintaan. Näennäisen pinnallisuuden taakse kätkeytyy yksinäisyyttä, epävarmuutta, ristiriitoja ja ulkopuolisuuden tunnetta. Nämä asiat muovaavat Pihlajakosken teoksissa eräänlaisen välitilan olevaisuuden ja olemattomuuden välille.