Anna Ryhänen hankkii taidetta matalalla kynnyksellä, mutta oman taidebudjettinsa puitteissa

”Taiteen ostamista voisi verrata tatuointien hankkimiseen: ensimmäistä miettii pitkään, että sen täytyy olla hirveän merkityksellinen. Sitten kun pari on hankittu, niin kynnys madaltuu”, toteaa taidekeräilijä Anna Ryhänen. Keräilyharrastuksen lisäksi Ryhänen harrastaa itse grafiikkaa ja kuvanveistoa, ja kuvailee olevansa taiteen suurkuluttaja.

Anna Ryhänen käsissään Jesse Avdeikovin maalaus *The Tree of Life* (2021). Taustalla Päivikki Alaräihän näyttely *Mielikuvituksen pensasaita ja muita näköesteitä* (6.2.–2.3.2025) tm-galleriassa.

Mikä on saanut sinut kiinnostumaan kuvataiteesta alun perin?

Olen aina harrastanut taiteita, käynyt näyttelyissä ja kuvataideharrastuksissa pienestä pitäen. Ammatiltani olen arkkitehti, ja vaikka työ on periaatteessa luovaa, puuttuu siitä tietynlainen ilmaisunvapaus jota olen pitänyt elämässäni läsnä sitten taideharrastuksen muodossa. Aikanaan palkkatöihin pääseminen mahdollisti taiteen hankkimisen ja pikkuhiljaa olen kartuttanut kokoelmaani.

Vasemmalta: Maria Kaisto, *Noita* (2024), Tiitus Petäjäniemi, *Naivi eläin Lammas* (2022), Maaria Jokimies, *Kosti* (2019), Jesse Avdeikov, *The Tree of Life* (2021), Minna Kähkönen, *Varjo* (2018), Laura Kansanen-Stavale, *White light* (2007 valokuva), Jesse Avdeikov, *You made me happy, you made me sad, but don’t worry, I’m not sad* (2021)

Kuvaile itseäsi taiteen harrastajana. Minkälainen rooli taiteella on elämässäsi?

Olen taiteen suurkuluttaja, niin katselijana kuin tekijänä. Käyn metalligrafiikassa ja kuvanveistossa työväenopistolla. Kun itsekin tekee taidetta, tekniikasta tulee todella mielenkiintoinen osa teoksia. Tykkään katsoa läheltä, miten kuva on rakennettu, ja siitä saankin usein suurimmat oivallukset.

Aloitin keräilyn grafiikasta, seuraavaksi taisi tulla valokuvateoksia, ja maalaukset vasta sen jälkeen. Maalauksen ostamiseen oli isoin kynnys, se jotenkin jännitti. Aluksi sitä miettii tosi tarkkaan, että onko tämä nyt se oikea, mutta sittemmin olen rentoutunut ostamisen suhteen. Ostan niitä teoksia mistä tykkään, ja pidän edelleen kaikista mitä olen hankkinut.

Kotonamme on reilu parikymmentä hankittua teosta ja oma harrastetuotanto päälle. Aiemmin täytin seiniä julisteilla, mutta ne ovat pikkuhiljaa korvautuneet alkuperäisellä taiteella. Meillä on pitkä käytäväseinä, joka aluksi näytti tylsältä, mutta sitten tajusin, että siitähän saa täydellisen galleriaseinän. Ripustuskisko olisi ollut tosin fiksua asentaa, jotta teoksia betoniseinällä voisi vaihdella helpommin.

Vasemmalta: tuntematon kroatialainen graafikko, *Sardele,* Samuli Heimonen, *Avain* (2004, grafiikka), Laura Konttinen, Iltaisin kuuntelin muinaiskaikuja olohuoneessa (2012, valokuva), Tiitus Petäjäniemi, *Naivi eläin Kissa* (2022) ja *Koira* (2023). Tasolla olevat veistokset ja grafiikka Annan omaa tuotantoa sekä taidelasia (Oiva Toikan lasimuna) ja -keramiikkaa.

Miten hankkimasi teokset valikoituvat? Onko jotain tiettyjä taiteilijoita, tyylejä, värejä, tai tekniikoita, joita suosit?

Aika fiiliksen mukaan nykyään. Keräily alkoi abstraktista ja ehkä helpommin lähestyttävästä taiteesta. Viime vuosina olen siirtynyt esittäviin teoksiin, aika paljon on ihmishahmoja ja muita konkreettisia, kuten tämä Jesse Avdeikovin parsakaaliteos The Tree of Life (2021). Viimeksi ostin taidemyynnistä sellaisen, missä on vihreähuppuinen nainen, se oikein paistoi seinältä. Pyrin ostamaan monipuolisesti teoksia, ehkä hiukan enemmän nuorilta taiteilijoilta.

Tiedän aika nopeasti, haluanko hankkia teoksen. Minulla on vuosittainen taidebudjetti, ja olen ostanut yleensä yhden teoksen vuodessa. Katson Teosvälityksessä kaiken läpi, ja aina sieltä nousee suosikkeja, mutta riippuu tilanteesta, pystyykö niitä hankkimaan budjetin tai seinätilan puitteissa. Se joskus harmittaa, kun kokoelmien edustajat on vieneet parhaat päältä. Mutta olen pitänyt sitä sellaisena ohjenuorana, että jos jonkun taiteilijan teoksia on ostettu vaikka valtion kokoelmiin, niin se on tae laadusta.

Vasemmalta: Harriina Räinä, *Triton, lokakuu* (2013, litografia), Hannamari Matikainen, *Karhu* (2018, monotypia), Katriina Sjöblom, *Oodi* (2022, tussipiirustus), Päivi Hintsanen, *Odotus* (2015, grafiikka), kolme oikean yläkulman teosta Annan omaa tuotantoa.

Mitä vinkkejä antaisit taidetta ensimmäistä kertaa ostavalle henkilölle?

Mieti oma budjettisi etukäteen ja älä jännitä liikaa. Jos hirveän pitkään etsii sitä jotain täydellistä, niin ei sitä välttämättä koskaan löydy. Rohkeasti vain ostamaan!

Taiteen ostamista voisi verrata tatuointien hankkimiseen: ensimmäistä miettii pitkään, että sen täytyy olla hirveän merkityksellinen. Sitten kun pari on hankittu, niin kynnys madaltuu. Sillä tavalla itsellenikin on käynyt, niin teosten kuin tatuointien suhteen. Kun teoksia on tarpeeksi, ymmärtää, ettei hankinta ole niin vakavaa – teoksia on vaan mukava katsella. Ja toisaalta uskaltaa myös maksaa, koska tietää, että tulee kuitenkin olemaan hankintaan tyytyväinen.