Anna Wilhelmus

Taiteilijasta

13-vuotiaana toiveeni toteutui ja sain ensimmäiset öljyvärini. Lumouduin niistä. Tunsin samanaikaisesti tulleeni kotiin ja uuden maailman avautuvan. Haaveeni oli tulla taiteilijaksi. Vuosien varrella tekniikat ovat vaihdelleet, mutta suhteeni maalaamiseen on ytimeltään sama. Parhaimillaan maalatessa voimakas tunne olemassaolosta ja sen merkityksestä valtaa minut.
Minulle maalaaminen on kuin rakastamista. Se on vuoropuhelua, etsimistä ja erehtymistä, välillä mystistä, käsittämätöntä ja monimutkaista, vaativaa ja ehdotonta, toisaalta iloa ja onnea tuovaa. Antautumista. Kontrollin ja irtipäästämisen tanssia. Ilman sitä elämä olisi kaikilla tavoin vähemmän.