Eija Isojärven taiteellinen kieli on vahvasti sidoksissa luontoon ja läsnäolon hahmottamiseen. Hänen taiteensa perusta on havainnossa, muistissa ja fyysisessä kokemuksessa, teoksissa on aina läsnä kosketuksen intuitiivinen jälki ja ajalliset kerrostumat. Katoavaisuus ja hauraus kohtaavat niissä konkreettisen aistillisen fyysisyyden, joka vähäeleisyydessäänkin tuo esiin nautinnon materian tarjoamista monitahoisista mahdollisuuksista.
(Taidekriitikko Leena Kuumola näyttelyjulkaisussa Alun Alku Eija Isojärvi)
