Jirko Viljanen kuvittaa mieltään surrealismin ja symbolismin keinoin. Hän identifioituu kokeelliseksi taidegraafikoksi, ja tekee grafiikalle ominaisten vedossarjojen sijaan uniikkeja teoksia kankaalle, joissa hyödynnetään grafiikan eri tekniikoiden lisänä esimerkiksi akryylia ja öljypastellia. Viljanen suosii monotypiaa, jolloin vedos on ainutkertainen, toisintamaton, aivan kuten kokemus teoksen sisällön takana. Viimeaikaisia teemoja ovat olleet horjuva mielenterveys, kuolemanrajakokemus sekä muut kuolemaan liittyvät pohdinnat. Viljasen työtä on tunnustettu mm. Suomen Taideyhdistyksen myöntämien Nuorten taiteilijoiden apurahan ja Dukaattipalkinnon muodossa.
