Karita Kivikosken (1968) maalaukset ovat arkisia keskusteluja. Maalausprosessissa alitajunta pyytää puheenvuoron käden kautta, johon katse antaa vastakommentit. Aiheet löytyvät ilmiöistä ja asioista, joita taiteilija havaitsee ympärillään. Jokin ajatus jää kypsymään mieleen ja siihen sekoittuu kiinnostava muoto tai toisinaan konkreettinen havainto. Työn edetessä maalaus muuttaa suuntaa, syvenee ja selkeytyy. Taaksepäin katsoessa huomaa kaaren, jonka työt ovat muodostaneet antaen vaikutelman isommasta aihelinjauksesta, vaikka tietoisesti siihen ei ole pyritty. Ominaisia materiaaleja työskentelyssä ovat öljyvärimaali ja hiili.
