Taiteessa oleminen on minulle tunnetila, tekemisen prosessissa aistit terävöityvät ja
työskentelyn aloittaminen herättää toiseudesta. Ulkopuolisuus ja yksinäisten visioiden kohtaaminen muuttuu sisäisen ja ulkoisen yhtäaikaiseksi näkemiseksi – ja välttämättömyydeksi nostaa näkymä esille.
Itsestäänselvyyksiä ei ole, ihmettelyä enemmän. Muutos on ainoa pysyvä; ehkä niin nopea – tai kenties niin hidas – että sitä ei huomaa. Jotain havahduttavaa tapahtuu, ja tuona ohikiitävänä hetkenä on mahdollista nähdä jotain niin kuin se on, omassa ytimessään.
Pohdin työskentelyssäni ympäristö- sekä yhteiskunnallisia aiheita, ja nämä saavat erilaiset muotonsa prosesseissani.
