Hopeavuoren teoksissa ollaan astumassa esiin, rimpuillaan ulos rajoittavista tekijöistä ja kyseenalaistetaan oman olemassaolon rajoja. Kaunis on yhtä aikaa rumaa ja ruma kaunista. Taide on tasapainoittelua leikkisyyden ja vakavuuden välillä: Ihminen leikkii muun muassa oppiakseen, mutta omat rajat ja rajoitukset rajoittavat myös taidetta ja tekevät siitä toisinaan liiankin vakavaa. Parhaimmillaan taide on Hopeavuoren mielestä silloin kun se pääsee yllättämään ja opettaa jotain uutta joko ihmisestä itsestään tai ympäröivästä todellisuudesta. Hopeavuori on valmistunut Kuvataiteen maisteriksi Kuvataideakatemiasta 2009. Hän asuu ja työskentelee Helsingissä.
