Olen opiskellut Vapassa Taidekoulussa 1984-87.
Maalatessa annan asioiden tapahtua. Annan viivan viedä ja värin synnyttää tunnelmia. Viivan ja väripinnan idea on keskeneräinen kunnes niiden vuorovaikutuksen merkitys selviää. Maalatessa pyrin välitilan kaltaiseen paikkaan, johonkin mitä ei vielä ole olemassa, tunnelmaan missä katseen ja maiseman välissä ilma liikkuu ja valo siroaa.
Maalaus jäsentyy yksityiskohtien välillä ja niiden vaikutuksista toisiinsa. Maalaustapa tuottaa värikudosta ja jättää tilaa tiedostamattoman tajunnan rajoilla syntyville tulkinnoille. Usein aistit heräävät jonkin yllätyksen ja sattuman johdattamana.
