Mattias Löfqvist visualisoi lapsuutensa muistojen huoneita. Hän on muistoissaan vieraillut ystäviensä kodeissa, penkonut vanhempiensa kaappeja ja selannut vanhoja lehtiä, seissyt naapureiden keittiöissä tyhjissä taloissa. Hän maalaa tupakantuoksuvia seiniä, pitkän käytävän pimeyttä, puhelimen soimista, tuntematonta hajua ystävän kodissa, vanhoja keskusteluja ja outoja tunnelmia. Maalaukset toimivat keinona mennä sisäisiin
psykologisiin tiloihin. Maisemaan, joka on loukussa 70-luvun lopulla rakennetussa punatiiliomakotitalossa.
