Muistan kun pienenä tyttönä piirsin lattialla erilaisia ruumisarkkuja. Kuvittelin ne avaruusaluksiksi. Sille lennolle olen jäänyt. Teen kuvaa, koska se on luontevin keino viestittää tunteitani, mielipiteitäni, ajatuksiani, olemassaoloni merkitystä. Kuvan tekemisen pakkoa ja riemua on vaikea sanoin kuvata.
Olen tehnyt eri aiheita ja tyylejä yhtä aikaa kaikki taiteentekemiseni vuodet. Tuotannossani ilmeneekin kuvien vaihteleva kirjo. Materiaalinani käytän kaikkea ns. roskaa/löydettyä, maatuvaa aineistoa. Kuten esimerkiksi vanhoja vaatekappaleita, leluja, kasvin osia, tuhkaa, hiekkaa, kynttilän pätkistä sulatettua steariinia, sulkia, kissan viiksiä...
